Liimaan tähän nyt sen FB-päivtyksen josta idea blogiin lähti. Älkää odottako jakuvasti näin romattista siirappia :D

Henkilökohtaista;
Parisuhdetta; 

Mä rakastan mun poikaystävää. En mäkään tiiä miks. Paitsi että se on fiksu ja hauska ja kivan näkönen, kattoo mua niinku rakastais ja puristelee pehvaa. Tosin se on myös tunnevammanen vätys, joka ei pehmeitä puhu paitsi vahingossa. Ei puhu eikä pussaa. Ei vaa, puhuu vähän mutta asiaa. Möllöttää koneella, varmaan juurtunu tohon tuoliin. Naavaa kasvaa äijänkäppänä. Kotikissa. Josta ominaisuudesta mä en oo ihan varma onko se enemmän hyvä ku huono...

Varsinkaan sitä mä en tiiä miks se mun kanssa jaksaa. Keski-ikänen lihava hullu täti. Bilehile jolla on kolme persoonaa, jotka kaikki on aika rasittavia. Huono talousasioissa, sekä koti- että -raha. Huono impulssikontrolli. Liian lepsu äiti. Hölöttää kaikki päivät somessa miestenvihaajahullujen kanssa. Vaihtaa mielenkiinnonkohteita n. 53 kertaa päivässä. Päällisin puolin ilonen ja pinnallinen (ostan kuulemma mitä vaan jos se on pinkkiä ja kimaltaa), aika pian paljastuu että olen sarkastinen ja tuomitseva ja lopulta että olen hyvin kyyninen ihminen. Tämmönen on sitten se ainoo ihminen jonka elämäänsä päästää. Yleensä maalaisjärkinen ja looginen kaveri, mutta tässä tapauksessa on tainnu harkinta pettää. Erikoinen maku on hänellä.

Ei ole tuulipukulenkkejä eikä tuikkujen valossa punaviiniä eikä ylläriruusuja. Eikä nalkutusta että lattialla on vaatteita tai juhliin painostamista. Ihan voin kysyä että näytänkö horolta näissä vaatteissa, hän vastaa joo, mä sanon kiva, lähen tästä yökerhoon, hän sanoo heippa. Tulen kotiin, tulen mieluiten sinne vaikka jatkojakin ois. Ei mua pelota tulla kotiin koskaan kun toinen aidosti välittää mun onnellisuudesta, luopumatta omastaan. Siinä istuu ja napunapunaputtaa päivät ja yöt ja viikot ja vuodet ja mä käyn joskus moikkaamassa. Enkä sano että eiks toi oo lapsellista, aikuinen mies, tee jotain järkevää. Joskus sanon, että pitäskö nukkuu välillä tai syödä. Ryökäle vetelee sikeitä sitten kun mä hoputan lasta kouluun.
Vois "parisuhde" olla paskempikin. Somesta päätellen on paljon täydellisimpiäkin, mut kun me ei oikein uskota disney-satuihin tai pornofilmeihin. Ihan tavalliset epätäydelliset ihmiset vaan on vähän onnellisimpia yhdessä ku erillään. 

Ja nyt (kuu)hullun lääke alkaa vaikuttaa siinä määrin, että alan odottaa kunnon yöunia ennenkuin menee juttu surrealistiseksi.

Kansi vetäytyy satiinilakanoihin untuvapeitteen alle, vakka pelastaa maailmaa hirviöiltä, se on loppumaton urakka.

Hyvää yötä.