Miten keskustella miehelle

Ei
Mitä me syötäisiin?
Vaan
Laittaisinko lihapullia?
tai
Syödäänkö makaronilaatikkoa vai lohta?


Ei
Lähettäskö kauppaan?
Vaan
Mennäänkö kauppaan nyt vai vasta uutisten jälkeen?

Ei
Veisitkö roskat?
Vaan
Vieksä noi roskat sillä aikaa kun mä tiskaan vai tiskaatko mieluummin?

Miestä ei saa KOSKAAN määrätä, koska silloin se ei tee. (Paitsi jos on semmonen joka tekee, mutta jos sulla on semmonen, niin tiedätkin sen jo). Uhkailu, lahjonta ja kiristys ei toimi.

Ei
Käy kaupassa tai ei tipu seksiä
Vaan
Jos sä millään ehtisit käydä kaupassa sillä aikaa kun mä oon töissä, niin varmaan jaksasin tehä sun kanssa sitä yhtä kivaa, jota ei oo pitkään aikaan ehitty tai jaksettu

Ei
...ttu mulla menee hermot kun ei saa hetkeekään olla rauhassa
Vaan
Voi ku pääsis ees pariks tunninks vaikka kylpylään, mä oon niin poikki. Stressaa ja musta tulee kiukkunen... Mut kukahan ois lapsen kanssa... (jos ei tässä kohtaa ymmärrä tarjoutua auttamaan, huokaise syvään) (tässä kohtaa voi sitten kysyä, että ehtisiksä olla pikku maikin kanssa kotona jos mä kävisin ihan pikasesti) (jos se ei tajua sanoa että joo, oo ihan rauhassa, se on pässi. voit ottaa kilarit)

Parisuhde päättyy aina huonosti. 

Parhaimmillaan toisen kuolemaan.

(miettikää sitä, kun pähkäilette, kuinka tässä nyt käy jos.... Huonosti käy, itku tulee ennemmin tai myöhemmin (jollei nyt satu käsikädessä kuukahtamaan))

Avoin suhde

Lähti sitten käyntiin keskustelu aiheesta avoin suhde. Eräs mies oli "ehdottanut" avointa suhdetta, mutta niin, että naisella ei saa olla muita. Muuten tulee ero.

Tästäpä tuli monenlaista mielipidettä. 

Mies on sika, kun sanoo, että haluaa olla muiden kanssa.

• Olisiko pitänyt valehdella ja pettää? 

Kiristystä, kun sanoo, että muuten erotaan?

• Taas vaihtoehtona pettäminen?

Mies ei rakasta, kun muut kiinnostaa?

• Ensinnäkin polyamoria. 
• Toiseksikin, onko se ihme, jos haluaa hampurilaistakin, eikä loppuelämänsä pitsaa (vaikka se oliskin mieliruokaa ja maailman parasta pitsaa vielä).

Kontrolloiva ja epäreilu, koska määrää, että naisella ei saa olla muita?

• Kyllä.

Määrää naista?

• Käytännössä kyllä, MUTTA koska nainen antaa siihen suostumuksen, naisen valinta.

Vapaassa maassa kukaan ei voi määrätä aikuisen ihmisen elämästä. Tässäkin on vapaa valinta, olet tämän miehen kanssa tai et, se joka tapauksessa on muidenkin kanssa. Valitset pienemmän pahan, yksin olo tai muiden kanssa jakaminen.
Samoin mies tekee oman valintansa, jos sanot, että ei käy, minulle myös oikeus olla muiden kanssa. Sitten se lähtee tai jää.

Valinta -> Seuraukset
Yksinkertaista, ikävä kyllä.

Niiden odotettavissa olevien seurausten päälle tulee vielä sattuma. Ensin yritään minimoida riskit järjellä ja sitten vaan kädet ristiin kyynärpäitä myöten.

Olen pahoillani naisen puolesta, koska selvästikään hän ei ole varma tekikö oikein. Ajan kanssahan se selviää paljonko sitä sydänsurua tulee ja mistä syystä. Asiat on yksinkertaisia, ihmiset ei.

Face muistutti mua vuoden takaa tämmösestä

Ei se puoliso ymmärrä mitä haluat, jos et kerro. Vaikka sen pitäs arvata ja huomata, kun ihan selvästi oot sitä tai tätä, tai ootte olleet koko ikänne yhdessä. Varsinkin jos se on mies, se ei tiiä. Varsinkin jos vastaat kyselyihin, että ei mikää vaivaa. Tai sanot, että vaivaa kun kakara tarviis uudet kengät kun vanhat on pienet, vaikka oikeesti kärsit siitä, ettei oo elämää.
Vastaavasti jos toinen ei ole tyytyväinen johonkin, ei se tarkoita, että sinä olet epäonnistunut tai että sua haukutaan. Sillä saattaa olla huono päivä, koskee hampaaseen tai kelan touhut on lopultakin vieny hermot.
Mitä tästä opimme: toinen ihminen ei voi tehdä sua onnelliseksi, varsinkaan jos et pyydä.


Ihan hyvä, että muistutti,

Julkiset hellyydenosoitukset ja järkiavioliitto

Tulipa eräällä palstalla puhetta, että onko neljäkymppisten solmimat liitot järkiliittoja (seurustelu tai avio tai mikälie). Pidetään omat asunnot, ei pidetä kädestä tai halailla julkisilla paikoilla. Voiko "aikusena" edes rakastua.

Voishan sitä ajatella, että aikuisten suhde on järkiliitto siinä mielessä, että järkikin on mukana. Useimmat 40+ sinkkunaiset ketä tunnen haluais suhteen, sen seksin ja turvallisen kainalon, mutta ei ketään sotkemaan hyvin toimivaa arkea. Asiat rullaa kivasti työn, kissojen ja lasten suhteen, niin miks ottaa miestä vaivoiks? Lisää pyykkiä ja saattaa nalkuttaakin. Miksi sen pitäsi olla ongelma? Eikö yleensä sanota, että miehet tarvii omaa tilaa ja aikaa, omassa kotonaanhan niillä sitä on. Naisetkin tarvii, todellakin.

Meidän avoliitto on järkiliitto. Siis ei missään nimessä tarkota, etteikö välitettäis toisistamme. Mutta alunperin meinattiin, että ei muuteta yhteen. Tai siis että ei edes seurustella, ei todellakaan! Minkäs teet kun viihdyt toisen kanssa, huomaat, että jokainen vapaa hetki on vietetty yhdessä kuukauden ajan. Tästä voi päätellä, että neljäkymppinen ja ihmisvihaajakin voi rakastua. Toisiinsa :D

No jokatapauksessa, kävi sitten niin, että poikaystävällä loppui työt. Mesessä juteltiin ja sanoi, että pitää löytää halvempi asunto. Totesin, että ei sen halvempaa asuntoo täältä löydy. Muuta meille. Minuutin päästä tuli viesti että joo. Mä tarvitsin apua siinä vaiheessa hyvin haastavan kaks vuotiaan kanssa (vartin itsekseen olo on juhlaa silloin), eikä ollu mitään järkeä joka aamu ja ilta ravata paikasta toiseen. Eli järkiliitto.

Se, että käyttäytyy ainoastaan typerästi, ei ole tae aidosta rakkaudesta (vaikka ne usein yhteen liittyykin). Minun ukki kuulemma sanoi että rakkaus on tahtoelämää. Sitä se on, varsinkin sen muutaman ensimmäisen kuukauden jälkeen, kun ihastus ja hormonit alkaa hellittää ja alkaa nähdä sen toisen todellisen luonteen. Itseasiassa siinä vaiheessa huomasin poikaystäväni olevan myös älykäs :D Aika muissa maailmoissa olin selkeesti sitä ennen. Sen jälkeen pitää ottaa se järki käteen. Jos se toinen on juoppo, patologinen valehtelija tai muuta jonka tietää olevan liikaa itselleen, niin kannattaa pistää peli poikki. Vaikka se ois vaan nalkutus, jos et kertakaikkiaan voi sitä sietää. Ei se siitä parane. Ei rakastamallakaan. Jos sen sijaan niitä vikoja voi sietää, hyväksyä tai jopa rakastaa, niin se järki sanoo, että plussia on enemmän kuin miinuksia (poikaystävän viisauksia).

Julkiset hellyydenosoitukset... Jotkut ei vaan ole sellasia koskaan, jotkut on vielä kaheksankymppisinä. Eikä kaikki ole sitä miltä näyttää. "Tunteeton" pariskunta saattaa rakastaa toisiaan syvästi, omassa kotonaan, tai eivät vaan ole fyysisiä ihmisiä. Täydellinen pariskunta saattaa elää ihan helvetissä, ei ole yks tai kaks naista jotka postaa kuvi,a kun sai taas kukkia ja suklaata (anteekspyyntö kun tuli taas turpaan) tai täydellisestä kodista (josta ei pääse mihinkään, kun mies hallitsee rahalla). 
Me ei käydä missään yhdessä, koska mies ei halua lähteä, ei yksin eikä seurassa. Ei myöskään estä mua menemästä. Varmaan moni luulee, että meillä menee huonosti kun akka on taas diskossa hillumassa. Mutta me vaan elämme kumpikin omaa elämäämme. Varmaan olisi romanttista uhrata itsensä rakkauden alttarille, mutta onko rakastavaa vaatia toiselta sitä? Molempien onni vaatii joskus jopa eroa. 
Tosi kiva jos on yhteisiä harrastuksia, koiranäyttelyt, takkaillat tai tuulipukulenkit vaikka. On paljon yhteistä aikaa. Mutta sekin on ok jos tarvitsee enemmän omaa aikaa, ei ainakaan kyllästy helposti :D

Minkä ikäinen tahansa saattaa rakastua, hullusti tai järkevästi ja se on ihan ok. Mikä itelle sopii. Onneks ei ole tarvinnut miettiä pitäiskö pistää hynttyyt yhteen jonkun vakavaraisen kanssa oman omaisuuden suojelemiseksi :D En myöskään kadehdi niitä intohimoisia suhteita, joissa rakkaus näytetään vuoroin riitelemällä kuin pahimmat viholliset ja taas olemalla "hulluina toisiimme" ja "ikuisesti" ja "elämäni nainen". Mutta siitä vaan mikä kenelläkin toimii.

Pitääkin kirjoittaa, mitä sitten, jos ei löydäkään "sitä oikeaa". Katastrofi. (ei vaiteskaa)

Prinsessasadut tai porno ei ole totta.

Ihan vaan vinkkinä kun muodostatte odotuksia parisuhteelle. 

Kaikki ei tykkää kaikesta eikä sammakot muutu prinssiksi (toisinpäin voi kyllä käydä).

Eikä rakkaus aina riitä, ei vaikka antaisit kaikkesi ja vielä enemmän. Jotkut on vaan inhimillisyyden tavoittamattomissa. Se että joku en sielunkumppani ei tarkoita, että sen kanssa voisi elää.

Eikä seksuaalisuus muutu noin vaan kun "löytää oikean ihmisen" tai joku "osaa tehdä sen oikein". Varmaan kannattaa kokeilla, jos vaikka löytyy uusia puolia itsestä, mutta ei kannata pakottaa itseäänkään.