Miten keskustella miehelle

Ei
Mitä me syötäisiin?
Vaan
Laittaisinko lihapullia?
tai
Syödäänkö makaronilaatikkoa vai lohta?


Ei
Lähettäskö kauppaan?
Vaan
Mennäänkö kauppaan nyt vai vasta uutisten jälkeen?

Ei
Veisitkö roskat?
Vaan
Vieksä noi roskat sillä aikaa kun mä tiskaan vai tiskaatko mieluummin?

Miestä ei saa KOSKAAN määrätä, koska silloin se ei tee. (Paitsi jos on semmonen joka tekee, mutta jos sulla on semmonen, niin tiedätkin sen jo). Uhkailu, lahjonta ja kiristys ei toimi.

Ei
Käy kaupassa tai ei tipu seksiä
Vaan
Jos sä millään ehtisit käydä kaupassa sillä aikaa kun mä oon töissä, niin varmaan jaksasin tehä sun kanssa sitä yhtä kivaa, jota ei oo pitkään aikaan ehitty tai jaksettu

Ei
...ttu mulla menee hermot kun ei saa hetkeekään olla rauhassa
Vaan
Voi ku pääsis ees pariks tunninks vaikka kylpylään, mä oon niin poikki. Stressaa ja musta tulee kiukkunen... Mut kukahan ois lapsen kanssa... (jos ei tässä kohtaa ymmärrä tarjoutua auttamaan, huokaise syvään) (tässä kohtaa voi sitten kysyä, että ehtisiksä olla pikku maikin kanssa kotona jos mä kävisin ihan pikasesti) (jos se ei tajua sanoa että joo, oo ihan rauhassa, se on pässi. voit ottaa kilarit)

Parisuhde päättyy aina huonosti. 

Parhaimmillaan toisen kuolemaan.

(miettikää sitä, kun pähkäilette, kuinka tässä nyt käy jos.... Huonosti käy, itku tulee ennemmin tai myöhemmin (jollei nyt satu käsikädessä kuukahtamaan))

Avoin suhde

Lähti sitten käyntiin keskustelu aiheesta avoin suhde. Eräs mies oli "ehdottanut" avointa suhdetta, mutta niin, että naisella ei saa olla muita. Muuten tulee ero.

Tästäpä tuli monenlaista mielipidettä. 

Mies on sika, kun sanoo, että haluaa olla muiden kanssa.

• Olisiko pitänyt valehdella ja pettää? 

Kiristystä, kun sanoo, että muuten erotaan?

• Taas vaihtoehtona pettäminen?

Mies ei rakasta, kun muut kiinnostaa?

• Ensinnäkin polyamoria. 
• Toiseksikin, onko se ihme, jos haluaa hampurilaistakin, eikä loppuelämänsä pitsaa (vaikka se oliskin mieliruokaa ja maailman parasta pitsaa vielä).

Kontrolloiva ja epäreilu, koska määrää, että naisella ei saa olla muita?

• Kyllä.

Määrää naista?

• Käytännössä kyllä, MUTTA koska nainen antaa siihen suostumuksen, naisen valinta.

Vapaassa maassa kukaan ei voi määrätä aikuisen ihmisen elämästä. Tässäkin on vapaa valinta, olet tämän miehen kanssa tai et, se joka tapauksessa on muidenkin kanssa. Valitset pienemmän pahan, yksin olo tai muiden kanssa jakaminen.
Samoin mies tekee oman valintansa, jos sanot, että ei käy, minulle myös oikeus olla muiden kanssa. Sitten se lähtee tai jää.

Valinta -> Seuraukset
Yksinkertaista, ikävä kyllä.

Niiden odotettavissa olevien seurausten päälle tulee vielä sattuma. Ensin yritään minimoida riskit järjellä ja sitten vaan kädet ristiin kyynärpäitä myöten.

Olen pahoillani naisen puolesta, koska selvästikään hän ei ole varma tekikö oikein. Ajan kanssahan se selviää paljonko sitä sydänsurua tulee ja mistä syystä. Asiat on yksinkertaisia, ihmiset ei.

Face muistutti mua vuoden takaa tämmösestä

Ei se puoliso ymmärrä mitä haluat, jos et kerro. Vaikka sen pitäs arvata ja huomata, kun ihan selvästi oot sitä tai tätä, tai ootte olleet koko ikänne yhdessä. Varsinkin jos se on mies, se ei tiiä. Varsinkin jos vastaat kyselyihin, että ei mikää vaivaa. Tai sanot, että vaivaa kun kakara tarviis uudet kengät kun vanhat on pienet, vaikka oikeesti kärsit siitä, ettei oo elämää.
Vastaavasti jos toinen ei ole tyytyväinen johonkin, ei se tarkoita, että sinä olet epäonnistunut tai että sua haukutaan. Sillä saattaa olla huono päivä, koskee hampaaseen tai kelan touhut on lopultakin vieny hermot.
Mitä tästä opimme: toinen ihminen ei voi tehdä sua onnelliseksi, varsinkaan jos et pyydä.


Ihan hyvä, että muistutti,

Julkiset hellyydenosoitukset ja järkiavioliitto

Tulipa eräällä palstalla puhetta, että onko neljäkymppisten solmimat liitot järkiliittoja (seurustelu tai avio tai mikälie). Pidetään omat asunnot, ei pidetä kädestä tai halailla julkisilla paikoilla. Voiko "aikusena" edes rakastua.

Voishan sitä ajatella, että aikuisten suhde on järkiliitto siinä mielessä, että järkikin on mukana. Useimmat 40+ sinkkunaiset ketä tunnen haluais suhteen, sen seksin ja turvallisen kainalon, mutta ei ketään sotkemaan hyvin toimivaa arkea. Asiat rullaa kivasti työn, kissojen ja lasten suhteen, niin miks ottaa miestä vaivoiks? Lisää pyykkiä ja saattaa nalkuttaakin. Miksi sen pitäsi olla ongelma? Eikö yleensä sanota, että miehet tarvii omaa tilaa ja aikaa, omassa kotonaanhan niillä sitä on. Naisetkin tarvii, todellakin.

Meidän avoliitto on järkiliitto. Siis ei missään nimessä tarkota, etteikö välitettäis toisistamme. Mutta alunperin meinattiin, että ei muuteta yhteen. Tai siis että ei edes seurustella, ei todellakaan! Minkäs teet kun viihdyt toisen kanssa, huomaat, että jokainen vapaa hetki on vietetty yhdessä kuukauden ajan. Tästä voi päätellä, että neljäkymppinen ja ihmisvihaajakin voi rakastua. Toisiinsa :D

No jokatapauksessa, kävi sitten niin, että poikaystävällä loppui työt. Mesessä juteltiin ja sanoi, että pitää löytää halvempi asunto. Totesin, että ei sen halvempaa asuntoo täältä löydy. Muuta meille. Minuutin päästä tuli viesti että joo. Mä tarvitsin apua siinä vaiheessa hyvin haastavan kaks vuotiaan kanssa (vartin itsekseen olo on juhlaa silloin), eikä ollu mitään järkeä joka aamu ja ilta ravata paikasta toiseen. Eli järkiliitto.

Se, että käyttäytyy ainoastaan typerästi, ei ole tae aidosta rakkaudesta (vaikka ne usein yhteen liittyykin). Minun ukki kuulemma sanoi että rakkaus on tahtoelämää. Sitä se on, varsinkin sen muutaman ensimmäisen kuukauden jälkeen, kun ihastus ja hormonit alkaa hellittää ja alkaa nähdä sen toisen todellisen luonteen. Itseasiassa siinä vaiheessa huomasin poikaystäväni olevan myös älykäs :D Aika muissa maailmoissa olin selkeesti sitä ennen. Sen jälkeen pitää ottaa se järki käteen. Jos se toinen on juoppo, patologinen valehtelija tai muuta jonka tietää olevan liikaa itselleen, niin kannattaa pistää peli poikki. Vaikka se ois vaan nalkutus, jos et kertakaikkiaan voi sitä sietää. Ei se siitä parane. Ei rakastamallakaan. Jos sen sijaan niitä vikoja voi sietää, hyväksyä tai jopa rakastaa, niin se järki sanoo, että plussia on enemmän kuin miinuksia (poikaystävän viisauksia).

Julkiset hellyydenosoitukset... Jotkut ei vaan ole sellasia koskaan, jotkut on vielä kaheksankymppisinä. Eikä kaikki ole sitä miltä näyttää. "Tunteeton" pariskunta saattaa rakastaa toisiaan syvästi, omassa kotonaan, tai eivät vaan ole fyysisiä ihmisiä. Täydellinen pariskunta saattaa elää ihan helvetissä, ei ole yks tai kaks naista jotka postaa kuvi,a kun sai taas kukkia ja suklaata (anteekspyyntö kun tuli taas turpaan) tai täydellisestä kodista (josta ei pääse mihinkään, kun mies hallitsee rahalla). 
Me ei käydä missään yhdessä, koska mies ei halua lähteä, ei yksin eikä seurassa. Ei myöskään estä mua menemästä. Varmaan moni luulee, että meillä menee huonosti kun akka on taas diskossa hillumassa. Mutta me vaan elämme kumpikin omaa elämäämme. Varmaan olisi romanttista uhrata itsensä rakkauden alttarille, mutta onko rakastavaa vaatia toiselta sitä? Molempien onni vaatii joskus jopa eroa. 
Tosi kiva jos on yhteisiä harrastuksia, koiranäyttelyt, takkaillat tai tuulipukulenkit vaikka. On paljon yhteistä aikaa. Mutta sekin on ok jos tarvitsee enemmän omaa aikaa, ei ainakaan kyllästy helposti :D

Minkä ikäinen tahansa saattaa rakastua, hullusti tai järkevästi ja se on ihan ok. Mikä itelle sopii. Onneks ei ole tarvinnut miettiä pitäiskö pistää hynttyyt yhteen jonkun vakavaraisen kanssa oman omaisuuden suojelemiseksi :D En myöskään kadehdi niitä intohimoisia suhteita, joissa rakkaus näytetään vuoroin riitelemällä kuin pahimmat viholliset ja taas olemalla "hulluina toisiimme" ja "ikuisesti" ja "elämäni nainen". Mutta siitä vaan mikä kenelläkin toimii.

Pitääkin kirjoittaa, mitä sitten, jos ei löydäkään "sitä oikeaa". Katastrofi. (ei vaiteskaa)

Prinsessasadut tai porno ei ole totta.

Ihan vaan vinkkinä kun muodostatte odotuksia parisuhteelle. 

Kaikki ei tykkää kaikesta eikä sammakot muutu prinssiksi (toisinpäin voi kyllä käydä).

Eikä rakkaus aina riitä, ei vaikka antaisit kaikkesi ja vielä enemmän. Jotkut on vaan inhimillisyyden tavoittamattomissa. Se että joku en sielunkumppani ei tarkoita, että sen kanssa voisi elää.

Eikä seksuaalisuus muutu noin vaan kun "löytää oikean ihmisen" tai joku "osaa tehdä sen oikein". Varmaan kannattaa kokeilla, jos vaikka löytyy uusia puolia itsestä, mutta ei kannata pakottaa itseäänkään.

Parisuhdekeskustelu

Meidän pitää puhua.

Tässä vaiheessa kaikki miehet värähtää kauhusta. No ei ihan kaikki, mutta perusmies.

• Missä me mennään 

Hyvät rouvat ja neidit, ensinnäkin tässä vaiheessa mies on jo ihan pihalla. Sillä ei ole aavistustakaan, mistä te puhutte. Joskus asia saattaa hämärästi olla tietoisuuden alla, jos vaikka kihlaus on kestänyt viis vuotta ja nainen on tasaseen tahtiin vihjaillu, että josko ne häät. Siitä huolimatta, mies ei luultavasti hahmota.

Sitten mies ehkä uskaltaa kysyä että 

• Mitä sä tarkotat
• No meidän suhteessa! 
• Nii mitä siitä. 
• Nii että mitä sä meinaat mun suhteen.
• ...?
• Nii että ootko sä tosissas?
• (mitä se tarkottaa, tosissas missä)
• Haluutsä olla mun kanssa?!
• No koko ajanhan mä...
• Nii mut tosissaan, oikeesti?
• (mitä vit...)
• Siis eiks sua ollenkaan kiinnosta mitä mä haluun?
• Tietysti kiinnostaa mut mä nyt en oikeen tajuu...
• Joo nii varmaan et tajuu, sä et vaa blaablaablaa

lopulta nainen itkee ja mies on nääntyny tai molemmat raivoo.

Naiset; mies haluaa olla sun kanssa jos se on sun kanssa.

Miehet; naiset haluaa konkreettisia tekoja rakkauden osotukseks, ne ei vaan osaa sanoa sitä ja mitä. Tämä vaatii teidän osalta vähän työtä (olen pahoillani, niin se vaan on). Se työ on siinä, että testailette mitä juuri se nainen tarvitsee. Onko se kukkakimppu, sanominen että rakastat, tiskaaminen, seksi, vierekkäin istuminen, konserttiin vieminen. Tee se työ niin ei tarvi "keskustella".

Summaisin näin että parisuhdekeskustelut on perseestä. 

Jos niitä on pakko alkuhuuman jälkeen käydä niin käyttäkää meseä. Kyyyllä, sanoin niin. Olkoon vaan persoonatonta, mutta siks se toimiikin. Se toisen pirun ärsyttävä äänensävy ei sotke asiaa. Parisuhdekeskusteluissa yleensä ilmeet ja äänensävyt on vaan tiellä. Kirjottaessa ehdit rauhassa miettiä mitä ja miten sanot ja mitä toinen oikeestaan tarkoitti etkä sylkäise ensimmäistä asiaa jonka aivot pihalle suoltaa. Se asia on usein vaan reaktio ja usein vieläpä reaktio johonkin entiseen suhteeseen tai kaiku vanhempien riidoista. Miten siitä vois seurata jotain hyvää tai rakentavaa?

Tärkein asia; Ei KOSKAAN nukkumaan mennessä tai nälissään. PMS tai humalatila niin ei. 

Jos et sä soita
Mä sinuun turhaan rakastuin
Jos et sä soita
Miks kauniit vaatteet päälle puin
Jos et sä soita
Miksi sua vielä odotan
Ei kuutamoita
Jos et sä soita

Jos et sä soita
Sut tahdon pois jo mielestäin
En kapakoita, taas tahdo kiertää kotiin jäin
Se mikä alkoi, tuntui niin oikealta
Noita tunteita pyyhin jo pois
Jos et sä soita

Olen vain varjo ikkunoissa
Minkä löysin on poissa
Avaan lehden, sydämeni suljin
Uskoin kai niin sun tarinoita, yhteisiä kohtaloita
Miks mietin noita
Jos et sä soita

Sä lupasit soittaa, kun aamuyössä erottiin
Epäluulo voittaa, mä olin naiivi kai, no niin
Luin tähtimerkit, en uskonut, ne tiesi sen
Taas kierrän kapakoita
Jos et sä soita

Olen vain varjo ikkunoissa
Minkä löysin on poissa
Avaan lehden, sydämeni suljin
Elin jo niin sun tarinoissa, yhteisissä kohtaloissa
Miks mietin noita
Jos et sä soita

Jos et sä soita

******

Miksi mies ei soita (tai tekstaa)?

Moni nainen tämän kanssa kärvistelee. Olet tavannut mukavan tai ihanan miehen, viettänyt hänen kanssaan aikaa ja tutustunut (esim. kirjotellu netissä päiväkausia tai lipsahtanu sänkyyn). Ehkä olette tekstiviestitelleet ja soitelleet.

Mutta sitten... Laitat tekstarin eikä mies vastaa. Odotat viis minuuttia, ei mitään. Puol tuntia, ei mitään. Iskee paniikki.

Varmaan se haluaa susta eroon, piti sua vaan pellenä, ei välitä eikä välittäny. Kukaan ei koskaan oikeesti välitä, susta ei voi välittää, koska olet huono ihminen, tai liian helppo, tai liian vaikea. Tai pelkkää seksiä. Tai liian vähän seksikäs. Tai se mies on ihan kusipää, pelaa vaan naisilla.

TAI

Se kattoo jalkapalloa/jääkiekkoa/elokuvaa. Se pelaa. Se torkkuu. Se ajattelee jotain. Opiskelee. Ei jaksa kommunikoida. 

Samoin jos se vastaa sun 50 rivin tekstiin mhm, ok tai vai niin, se ei tarkota välttämättä että ei kiinnosta. Saattaa tarkottaa, että ei kiinnosta just nyt, en jaksa aatella tai jutella nyt tai sit vaan että selvä, olen lukenut, I hear you.

Rakkaat naiset, sisäistäkää se, että useimmat miehet eivät pysty ajattelemaan sataakahtakymmentäviittä asiaa yhtäaikaa tai vaihtamaan kaistaa sekunnissa.

Varsinkin naisten suhteen ne tarvii aikaa. Me puhutaan paljon ja nopeesti, se pitää kääntää miehen kielelle, ennenku sen hahmottaa.

Koittakaa chillata. Kenenkään miehen ei kuuluis olla tärkein asia elämässä, itseasiassa minkään yhden asian ei pitäis olla tärkein. Muuten jos se homma hajoo, hajoo koko pakka. 

Miehille; Älkää olko niin munattomia, ettette suoraan saa sanottua, että tää oli virhearviointi, ei tätä kannata jatkaa. Jos haluatte pitää sen naisen varalla, niin siihen mulla ei oo neuvoa. Suosittelen rehellisyyttä. Yllättävän moni nainen HALUAA miehen jonka kainalossa olla välillä, jonka kanssa harrastaa seksiä ja sitten se mies älyää lähteä kotiin. Ei aikuiset naiset halua ketään sotkemaan hyvin toimivaa olemista, saatikka ketään rajoittamaan elämää (mikä ei yllättävää kyllä ole ole pakollinen parisuhteen komponentti).

Seuraavan kerran puhumme parisuhdekeskusteluista. Niistä "meidän pitäis jutella".

Ihanaa laatuaikaa, mahtava kultamussukka, järisyttävä elokuvaspektaakkeli blaablaablaa.
Kävin Peten kanssa kattomassa Dr. Strangen. Oli ihan hyvä.

1.11.2016

Päätin tänään hemmotella perhettäni ja antaa itselleni paljon kaivattua vapaa-aikaa. En vietäkään iltaa hellan ääressä huhkimalla vaan rentoudutaan hauskan elokuvan äärellä. Perunaa, jauhelihapihviä, kullankeltaiseksi friteerattua kanaa ja leipää, mulle vielä veden kielelle tuovaa valkosipulimajoneesia. Kaiken kruunaa juomana ihana omenanektari.
<3

Eli taaskaa en viittiny ees kaupassa käyä, kävin mäkkärissä, muille juustohamppikset ja mulle nugetit. Nyt kaikki mässyää omalla koneellaan. Mut toi dippi ja mehu ON tosi hyviä.

Liimaan tähän nyt sen FB-päivtyksen josta idea blogiin lähti. Älkää odottako jakuvasti näin romattista siirappia :D

Henkilökohtaista;
Parisuhdetta; 

Mä rakastan mun poikaystävää. En mäkään tiiä miks. Paitsi että se on fiksu ja hauska ja kivan näkönen, kattoo mua niinku rakastais ja puristelee pehvaa. Tosin se on myös tunnevammanen vätys, joka ei pehmeitä puhu paitsi vahingossa. Ei puhu eikä pussaa. Ei vaa, puhuu vähän mutta asiaa. Möllöttää koneella, varmaan juurtunu tohon tuoliin. Naavaa kasvaa äijänkäppänä. Kotikissa. Josta ominaisuudesta mä en oo ihan varma onko se enemmän hyvä ku huono...

Varsinkaan sitä mä en tiiä miks se mun kanssa jaksaa. Keski-ikänen lihava hullu täti. Bilehile jolla on kolme persoonaa, jotka kaikki on aika rasittavia. Huono talousasioissa, sekä koti- että -raha. Huono impulssikontrolli. Liian lepsu äiti. Hölöttää kaikki päivät somessa miestenvihaajahullujen kanssa. Vaihtaa mielenkiinnonkohteita n. 53 kertaa päivässä. Päällisin puolin ilonen ja pinnallinen (ostan kuulemma mitä vaan jos se on pinkkiä ja kimaltaa), aika pian paljastuu että olen sarkastinen ja tuomitseva ja lopulta että olen hyvin kyyninen ihminen. Tämmönen on sitten se ainoo ihminen jonka elämäänsä päästää. Yleensä maalaisjärkinen ja looginen kaveri, mutta tässä tapauksessa on tainnu harkinta pettää. Erikoinen maku on hänellä.

Ei ole tuulipukulenkkejä eikä tuikkujen valossa punaviiniä eikä ylläriruusuja. Eikä nalkutusta että lattialla on vaatteita tai juhliin painostamista. Ihan voin kysyä että näytänkö horolta näissä vaatteissa, hän vastaa joo, mä sanon kiva, lähen tästä yökerhoon, hän sanoo heippa. Tulen kotiin, tulen mieluiten sinne vaikka jatkojakin ois. Ei mua pelota tulla kotiin koskaan kun toinen aidosti välittää mun onnellisuudesta, luopumatta omastaan. Siinä istuu ja napunapunaputtaa päivät ja yöt ja viikot ja vuodet ja mä käyn joskus moikkaamassa. Enkä sano että eiks toi oo lapsellista, aikuinen mies, tee jotain järkevää. Joskus sanon, että pitäskö nukkuu välillä tai syödä. Ryökäle vetelee sikeitä sitten kun mä hoputan lasta kouluun.
Vois "parisuhde" olla paskempikin. Somesta päätellen on paljon täydellisimpiäkin, mut kun me ei oikein uskota disney-satuihin tai pornofilmeihin. Ihan tavalliset epätäydelliset ihmiset vaan on vähän onnellisimpia yhdessä ku erillään. 

Ja nyt (kuu)hullun lääke alkaa vaikuttaa siinä määrin, että alan odottaa kunnon yöunia ennenkuin menee juttu surrealistiseksi.

Kansi vetäytyy satiinilakanoihin untuvapeitteen alle, vakka pelastaa maailmaa hirviöiltä, se on loppumaton urakka.

Hyvää yötä.

Heipparallaa!

Tässä yleisön pyynnöstä parisuhdeblogi ja muita mun "nerokkaita" ajatuksia, vaikka Puolihullun päiväkirjaa.